Tiedätkö sen hetken kun olet täysin rentoutunut ja onnellinen elämääsi?
Minäkin tiedän, ja jopa muistan sellaisia hetkiä elämästäni. Tosin vähään aikaan en ole voinut olla täysin rentoutunut elämässäni.
Arkeeni tuo oman mausteensa erinäiset ihmiset, jotka toiminnallaan aiheuttaa päänvaivaa, tuskaa ja surua niin monelle ihmiselle että tuskin tajuavatkaan sitä itse.
Toisaalta toivon näiden ihmisten olevan onnellisia valintojensa kanssa, sillä toivon ja ajattelen sitä myös itselleni, mutta välillä taas tuntuisi niin mukavalta ravistella järkeä näihin ennen niin inhimmillisiin ja sydämmellisiin ihmisiin.
Raskaus on muuttanut minua jonkin verran. Olen ennenkin ollut herkkä, mutta nykyään olen herkempi asioissa, jotka ei välttämättä koske omaa elämääni merkittävästi. Esimerkiksi lukiessani vanhusten yksinäisyydestä ja kotiin jäämisestä ja sinne jopa kuolemisesta, saan itkun aihetta pitkäksi aikaa. Ihmiset ovat nykyään välinpitämättömämpiä toisiaan kohtaan, minkä näkee vanhusten lisäksi lapsissa, ja varsinkin sairaissa ihmisissä.
( Ja eläinten kaltoinkohtelusta mun ei kannata edes aloittaa.. )
Koska en ole ikinä saanut tutustua omiin isovanhempiini, minusta on ihanaa viettää aikaa mieheni mummon seurassa. Ja huomata miten paljon se hänellekkin merkitsee kun anoppini kanssa viedään häntä Matkukseen kiertelemään ja suunnitellaan mökille menoa. En pistäisi pahakseni vaikka joskus elämä kuljettaisikin niin, että päätyisin töihin hoitoalalle, ja erityisesti vanhusten pariin. Vaikka tiedänkin oman työni puolesta että kaikki vanhukset eivät ole yhtä ihania ihmisiä kun mieheni sukulaiset :)
Päivällä kävimmekin siis Ikeassa syömässä kolmestaan lounaan, jonka jälkeen kiertelimme hiukan. Mummo löysi mökille kauniita, marjakuosisia kertakäyttöastioita (jotka ovat käytännöllisempiä mökillä, kun juoksevaa vettä ei ole), samaa kuosia olevan kaitaliinan ruokapöydälle, ja innostuimme koko porukka ostamaan kukin kaksi samanlaista tyynyä kotiin;
Nämä Ikean haaveiluretket tuovat hyvää mieltä. Ja ne lohduttavat sen suhteen että voin edes haaveilla sisustusjutuista ja kodin muutoksista, kun en mitään oikeasti voi kotona tehdä. Sen lisäksi että talo on myynnissä, olen oikeasti saanut huomata että tämä raskaus ei ole mitenkään helpoimmasta päästä (eikä ole kyllä ollut alunalkaenkaan). Perusasiat kotona niinkun imurointi tai kauppakassien purku ei ole mitenkään helppoa, yleisestä siivoamisesta puhumattakaan. Ja harmi vain kun sairaslomalla joutuu olemaan, kodin siivottomuus on yksi suurimmista ahdistuksen aiheista.
Mummon ja anopin kanssa sovittiin ensi viikon maanantaille uudet treffit, ja tällä kertaa olemme menossa mökille.
Miehen kanssa ei olla päästy vielä ollenkaan mökille puuhailemaan paikkaa kesäkuntoon, joten päätin että vapaapäivänsä kunniaksi myös hän saa lähteä auttamaan meitä mökille. Ruoho kaipaa leikkuuta ja koska kukaan meistä naisväestä ei pysty kantamaan multasäkkejä saati imuroimaan (erinäisistä syistä johtuen), on hänen tultava ritarillisesti meitä auttamaan.
Siellä voi sitten haaveilla uuden terassin ja kuistin teosta, vaikka raha niidenkin projektien tekoon hyvin pitkälti puuttuukin. Mutta eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? Ja mielummin suunnittelen siellä kun kotona, koska mökistä ei ole kukaan luopumassa :)
Mökillä on tiedossa ulkotöiden lisäksi myös muuta hommaa, nimittäin mummon kanssa molemmat ollaan haaveiltu siitä, että saadaan maalattua mökin sisusta puun värisestä kuultovalkeaksi. Pirtinpöydän minä haluaisin myös maalata ihan valkoiseksi niinkuin meillä kotonakin on.
☆☆
Kotona ainut projekti mitä oikeastaan pystyn tekemään (talon myynnissä olemisen vuoksi) on huonekalut ja piha.
Piha vaatisi paljon tekemistä, oksien siistimistä ja kantojen kaivamista, mutta niihinpä en voi oikein osallistua muuten kuin työnjohtajan roolissa. Ja sekös vasta hermostuttaakin. Kesällä työmäärä oikein kasvaa kaikkialla mutta mihinkään en saa osallistua. Tai saisin varmaan mutta riskeeraisin siinä enemmän kun oman kuntoni joten se siitä. Pettymys on yritettävä niellä.
Yksi huonekalujuttu minua on jo jonkin aikaa kiinnostanut ja se näyttää tältä;
Tällä kissalaatikolla on paljon tunnearvoa, ja tiedän että sillä on tunnearvoa myös toiselle isosiskolleni. Sen takia se on ollut pitkään mietinnässä, ilman että olen tuttuun tyyliini ruvennut vain tekemään :)
Olen miettinyt erinäisiä vaihtoehtoja pinnan vaihtoon, mm. maalausta ja kontaktimuovilla päällystämistä.
Jos osaisin taikoa, poistaisin kannessa olevan läntin ja ehostaisin värit entiselleen, mutta ikävä kyllä tätä taitoa ei ole vielä siunaantunut. (Eikä myöskään ennustamisen jaloa taitoa, mitä töissä asiakkaat ovat usein olettanut minun omaavan, harmi sinänsä..)
Kunhan päätän joku kaunis päivä mitä päälle tulee niin sitten sen teen.
Ehkä teenkin niin että maalaan huomenna meidän aavistuksen harmaanlilahtavat vaatekaappin ovet puhtaan valkoiseksi.
Voisihan se yllättää ainakin miehen :D
Ja toisi se edes vähän helpotusta tähän ahdistukseen. Kaikista muista estoista huolimatta (yleensä ainakin) mieheni ei ole ikinä vielä tyrmännyt itsenitoteuttamisideoitani. Ja hyvä niin, koska voin varoittaa että pääni leviäminen tästä tekemättömyydestä on erittäin lähellä.
Tiedän että miehelläni on lähestulkoon samat stressinaiheet kuin minullakin (vaikka niiden lisäksi hän varmasti stressaa myös minun jaksamisestani), olen kiitollinen siitä että hän on pystynyt keskittymään veneen laittoon ja kavereidensa projekteihin siinä määrin että edes hän pysyy suht järjissään. Eli ehkä se on vaan hyvästä jos saan hänelle keksittyä juttuja mihin keskittyä välillä.
( Tämän oivalluksen innoittamana kirjoitin hänelle A4 kokoisen lapun keittiönpöydälle odottamaan aamua kun hän tulee töistä. Siinä oli listattu erinäisiä, pikkuisia siivoushommia mitä hän voi tullessaan tehdä jos uni ei tule. Ja miten musta nyt tuntuukaan että hän tulee kiltisti viereeni yrittämään nukkumista?? :) )
Näiden avautumisten jälkeen on hyvä katsoa vielä tämän päivän Emmerdalet Katsomosta ja ruveta nukkumaan. Huomenna onkin edessä asioiden hoitelua kaupungilla, ja veljeni tulee käymään meillä. Ehkä höynäytän hänet auttamaan joissakin hommissa :) ♡
See you! ☆
