Tänään on taas perjantai, ja meillä se on karkkipäivä.
Viikot vierii hurjaa vauhtia eteenpäin ja kohta tulee syksy!! Jännittää vähän koulun aloitus, joten toivon että vähän edes hidastuisi päivien kulku :)
Samalla kun lapset touhuilee mulle ruokaa, pötköttelen sängyllä ja tuijotan tuota vanhaa keittiön tekelettä.
Tasot on toimineet meillä säilytyspaikkana milloin millekkin.
Nyt pikkuhiljaa olisi tarkoitus purkaa nuo vanhat kaapit, viedä hella ja kaikki muu sälä kaatopaikkakuormaan. Sitten voisi alkaa uuden rakennus. Joskus. Joku kaunis päivä :) tai vaikka rumakin. Eihän sitä tiedä.
Tuon verran sain katsottua tuota purkamista. Lapset kun on apuna, niin aikaansaannos voi olla melko pientä.
Alan kypsyttelemään ajatusta vauva-aikakauden lopusta. Pinnasänky odottaa purkamista, jotta pääsee uuteen kotiin odottamaan meidän lapsille serkkua (ensimmäistä miehen puolelta) syntyväksi. Onhan siihen aikaa, mutta olen valmis luopumaan pikkuhiljaa tästä tavaramäärästä mikä meillä on tällähetkellä... :)
Mistähän sitä seuraavaksi alkais ottamaan kunnolla kiinni ja toimeksi....?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti