Oksennustauti se on jännä. Se saavuttaa joka vuosi vaikka kuinka koittaisi piilotella....
Eilen illalla se saavutti meidän pienen reppanan pojan. Juuri sopivasti reissun jälkeen.
(Kävimme siis su-ti Tukholman risteilyllä.)
Matkaseurueestamme yksi lapsi sai kylläkin oksennuksen riesakseen jo reissussa, mutta luulin että selviämme!
Tänään on sitten vietetty kotipäivää, ja muiden olotilasta päätellen saadaan huomiselle kotipäivälle varmaan kavereita lisääkin. Harmi vaan, että yläkerran vessamme on edelleen hiukan kesken, eikä sitä voi käyttää taudista selviämiseen. Jos siis tarvii muiden ylipäätään selvitä.
**
Me otettiin melko rento asenne Tukholmanreissun suhteen.
Maissa käynti -päivänä kävimme Hagaparkenissa katsomassa perhosia ja mereneläviä. Lapsille mukavasti katseltavaa, varsinkin kun oli kaksi ihanaa ystävää muksuille mukana <3
Aika jänniä, kun ovat niin isoja! Ja lentelevät siis vapaana tilassa, jossa trooppinen ilmasto. Jos seuraavan kerran Tukholmaan päästäisiin kesäaikaan, ehdottomasti pitää lapset viedä Djurgardeniin! Ja olla yö tai kaksi maissa.
**
Viime viikon kiireet huipentui lauantaina 50-v juhliin. Leipomiset valmiiksi saatuani, oli helppo huokaista ja lähteä reissuun. Toisaalta ihanaa elää kiireistä aikaa, mutta toisaalta - ei ole aikaa kotona rakennella valmiiksi paikkoja.
Ehkä tämä pikkuhiljaa tästä helpottaa, kun kesää kohti mennään <3
Nyt vähän sylittelyä pienen pojan kanssa ja koitetaan selvitä sairastumatta muut!
Mukavaa huomenna alkavaa viikonloppua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti